Belenus
ei meriittejä
Irlannincob, ori
Säkäkorkeus 152cm, cremello Syntynyt 23.8.2018, Suomi Iältään 3 vuotta, ikääntyminen satunnaista Kasvattaja tuntematon Omistaja Hiisivaara (VRL-12637) #PKK, VH19-046-0048 Painotuksena ratsu Kuulumisia
|
Belenus on kelttiläisen mytologian valon jumala, joka tarkoittaa "loistavaa". Hänet yhdistetään tuleen ja parantamiseen, sekä hän oli lampaiden ja karjan suojelia.
Sukutaulu
i. Saint Noel evm. ic | ii. New Orleans' Jackson evm. ic | iii. New World evm. ic |
iie. Jade evm. ic | ||
ie. Pretty Noelle evm. ic | iei. New Noel evm. ic | |
iee. Just so Pretty evm. ic | ||
e. Bellamy evm. ic | ei. Augustus evm. ic | eii. Axton evm. ic |
eie. St. Augustine evm. ic | ||
ee. Amelie evm. ic | eei. Flannan evm. ic | |
eee. Eliza III evm. ic |
Sukuselvitys
Bisse on evm sukuinen
Ensimmäinen polvi
i. Hiisivaaran Isohirmu, tutummin Hirmu, ei ole yhtään erikoisesta suvusta, eikä sekään ulkonäöllään tai luonteellaankaan varsinaisesti loistanut. Se oli niin itsepäinen ettei edes maanjäristys olisi sitä saanut liikkumaan, eikä miellyttämishalua tällä orilla ollut rahtustakaan. Se viihtyi parhaiten omissa oloissaan, jossa se saikin olla lähes poikkeuksetta. Kenttähevosena Hirmua käytettiin, sillä silloin kun sitä huvitti, se kyllä osasikin. Esteillä se oli peloton, ja koulussakin ihan näppärä. Niin, no.. Ainakin silloin, kun sitä huvitti. Joka ei ollut kovinkaan usein.
e. Hiisivaaran Heitukka, voi sentään.. Hemminki oli sellainen bimbo, ettei mitään rajaa. Sen kanssa sai kokoajan olla varpaillaan, kun ei koskaan tiennyt milloin tamma nyt saa slaagin jostain. Milloin oli mikäkin lehti maassa huonossa kohtaa tai tuuli huonosta kohtaa niin, että meni harja sekaisin. Fiksuimmasta päästä tämä tamma ei ollenkaan ollut, mutta jostain syystä siitä saatiin leivottua esteille ketterä ratsu. Kouluun liian tanakka, mutta esteillä mentiin eikä meinattu. Kumma hevonen, tämä Hemminki.
e. Hiisivaaran Heitukka, voi sentään.. Hemminki oli sellainen bimbo, ettei mitään rajaa. Sen kanssa sai kokoajan olla varpaillaan, kun ei koskaan tiennyt milloin tamma nyt saa slaagin jostain. Milloin oli mikäkin lehti maassa huonossa kohtaa tai tuuli huonosta kohtaa niin, että meni harja sekaisin. Fiksuimmasta päästä tämä tamma ei ollenkaan ollut, mutta jostain syystä siitä saatiin leivottua esteille ketterä ratsu. Kouluun liian tanakka, mutta esteillä mentiin eikä meinattu. Kumma hevonen, tämä Hemminki.
Toinen polvi
ii. Pohatta patsasteli menemään sen näköisenä, kuin se olisi tärkeäkin heppu. Ei se kuitenkaan ollut. Kaikessa keskiverto, tämä ori oli enemmän koriste pihalla kuin mitään muuta. Pohatan kanssa oli toki hauska puuhailla, sillä se oli tyyni ja rauhallinen luonteeltaan, mutta melko onneton kaikessa muussa. Kovasti sen kanssa kaikkea yritettiin harrastaa, mutta melko pienin tuloksin. Ainakin sillä oli hienon kuuloinen nimi..?
ie. Hiisivaaran Vähäpätöinen on juuri sitä, mitä sen nimestä voi päätellä. Tylsä ruunikko joka ei ollut yhtään sen kummallisempi ratsuna. Yritteliäs ja rehti, toki, mutta sellaisia hevosia löytyy vaikka kuinka. Ensihevosena Pättö olisi ollut erinomainen, jos se johonkin lapsiperheeseen olisi päätynyt.
ei. Hiisivaaran Hittovie taisi alkujaan olla ihan eri niminen, mutta ajallaan sitä alettiin kutsumaan noin, sillä siitä ei ollut muuta kuin haittaa. Ikävä ori oli niin egoistinen, että sen kanssa ollessa piti varautua jatkuvaan tahtojen taistoon, jonka lopulta hyvin todennäköisesti ihminen hävisi. Hitto oli sellainen menopeli, että sen tieltä oli paras pysyä poissa, sillä jarruja tältä orilta ei löytynyt. Ponnua senkin edestä, ja tahtoa hypätä. Sen kanssa hypättiinkin yli metrisiä esteitä lähes sen kuolonpedille saakka, ja kumma kyllä ori säilyi täysin terveenä viimeiseen hengenvetoonsa saakka.
ee. Hiisivaaran Ilolikka oli terhakka pikkutamma, joka oli niin sosiaalinen, että välillä alkoi ihan ärsyttämään. Siltä ei voinut mitään tehdä salassa, sillä kaikkeen Ilon piti päästä tunkemaan mukaan. Kaikki piti kertoa sille ja kaikki piti näyttää sille, vaikka se samainen asia olisi näytetty jo sata kertaa ja Ilo varmasti tiesi, mikä se oikein oli. Vaikka oli Ilosta iloakin, kun yksinäisinä päivinä tarvitsi halikaveria.
ie. Hiisivaaran Vähäpätöinen on juuri sitä, mitä sen nimestä voi päätellä. Tylsä ruunikko joka ei ollut yhtään sen kummallisempi ratsuna. Yritteliäs ja rehti, toki, mutta sellaisia hevosia löytyy vaikka kuinka. Ensihevosena Pättö olisi ollut erinomainen, jos se johonkin lapsiperheeseen olisi päätynyt.
ei. Hiisivaaran Hittovie taisi alkujaan olla ihan eri niminen, mutta ajallaan sitä alettiin kutsumaan noin, sillä siitä ei ollut muuta kuin haittaa. Ikävä ori oli niin egoistinen, että sen kanssa ollessa piti varautua jatkuvaan tahtojen taistoon, jonka lopulta hyvin todennäköisesti ihminen hävisi. Hitto oli sellainen menopeli, että sen tieltä oli paras pysyä poissa, sillä jarruja tältä orilta ei löytynyt. Ponnua senkin edestä, ja tahtoa hypätä. Sen kanssa hypättiinkin yli metrisiä esteitä lähes sen kuolonpedille saakka, ja kumma kyllä ori säilyi täysin terveenä viimeiseen hengenvetoonsa saakka.
ee. Hiisivaaran Ilolikka oli terhakka pikkutamma, joka oli niin sosiaalinen, että välillä alkoi ihan ärsyttämään. Siltä ei voinut mitään tehdä salassa, sillä kaikkeen Ilon piti päästä tunkemaan mukaan. Kaikki piti kertoa sille ja kaikki piti näyttää sille, vaikka se samainen asia olisi näytetty jo sata kertaa ja Ilo varmasti tiesi, mikä se oikein oli. Vaikka oli Ilosta iloakin, kun yksinäisinä päivinä tarvitsi halikaveria.
Kolmas polvi
iii. Kummisetä oli tummanpuhuva valjakkohevonen, joka herätti ihmisessä ihailua ja melkein pelkoakin. Se oli kookas ja ryhdikäs olemukseltaan, ja viisas jo nuorelta iältä. Setä ei koskaan turhia kytännyt tai ihmetellyt, vaan teki sille annetun tehtävän kyselemättä. Tyhmiä siltä ei voinut pyytää, sillä Setä tiesi oman arvonsa vallan hyvin, mutta eipä siltä tyhmiä tarvinnutkaan kysellä. Erittäin hieno hevonen, josta jäi monta varsaa sukua jatkamaan.
iie. Hikkakikka oli energinen ja uuttera tamma. Jos Kikka olisi ollut ihminen niin se olisi käynyt joka torstai aina paikallisissa lavatansseissa ja arkena kyyhöttänyt pihassa puutarhansa parissa auringon noususta laskuun saakka, ikinä väsymättä tai kyllästymättä. Kikka teki työnsä rehdisti, ja sen perhe piti sitä kuin kalleinta aarrettaan. Ja aika aarre Kikka olikin, ei sen kaltaisia työjuhtia enää löydy joka nurkan takaa.
iei. Hiisivaaran Eikka oli rento ori, jolla ei ollut kiire mihinkään. Kyllä siitä vauhtia löytyi tarvittaessa, mutta perusluonteeltaan Eikka oli tyyni, cool. Eikka eli rentoa harrastehevosen elämää, eikä sillä pahemmin tehty mitään sen ihmeempiä. Eikkaa se ei haitannut, se nimittäin oli kuin luotu sellaiseen elämään.
iee. Hiisivaaran Mustalilja oli kaunis, niin kaunis, että sitä piti jäädä katselemaan pitemmäksikin aikaa vaikka kuinka kiire olisi ollut. Lilja oli musta kuin synkin yö, ja sen ylväs luonne oli pelkkää plussaa siihen päälle. Liljaa käytettiin pelkästään kouluratsuna sillä sitä haluttiin säästellä loppuun saakka, ettei kaunis tamma menisi itseään loukkaamaan.
eii. Pahan Perijä oli keskiverto ravuri, joka toi kotiin satunnaisia voittoja ja ihan siedettäviä tuloksia. Ihan häntäpäähän Paha ei koskaan jäänyt, mutta voittaminenkin oli melko harvinaista. Muutaman vuoden Pahan kanssa jaksettiin yrittää, kunnes se tyrkättiin muun lauman sekaan ja unohdettiin sinne.
eie. Heittäjä-Hilla oli myös ravuri, joskaan sekään ei ole mitenkään mainitsemin arvoinen voittohistoriansa perusteella. Helposti laukalle rikkova Hilla stressasi kisaamista ihan ylitse kaiken muun, eikä sen kanssa kukaan ihminen tuntunut saavan tarpeeksi vahvaa sidettä ymmärtääkseen sen sielunelämää. Hilla ei ollut varsinaisesti vaikea hevonen, mutta äärimmäisen ujo ja arka.
eei.
eee.
iie. Hikkakikka oli energinen ja uuttera tamma. Jos Kikka olisi ollut ihminen niin se olisi käynyt joka torstai aina paikallisissa lavatansseissa ja arkena kyyhöttänyt pihassa puutarhansa parissa auringon noususta laskuun saakka, ikinä väsymättä tai kyllästymättä. Kikka teki työnsä rehdisti, ja sen perhe piti sitä kuin kalleinta aarrettaan. Ja aika aarre Kikka olikin, ei sen kaltaisia työjuhtia enää löydy joka nurkan takaa.
iei. Hiisivaaran Eikka oli rento ori, jolla ei ollut kiire mihinkään. Kyllä siitä vauhtia löytyi tarvittaessa, mutta perusluonteeltaan Eikka oli tyyni, cool. Eikka eli rentoa harrastehevosen elämää, eikä sillä pahemmin tehty mitään sen ihmeempiä. Eikkaa se ei haitannut, se nimittäin oli kuin luotu sellaiseen elämään.
iee. Hiisivaaran Mustalilja oli kaunis, niin kaunis, että sitä piti jäädä katselemaan pitemmäksikin aikaa vaikka kuinka kiire olisi ollut. Lilja oli musta kuin synkin yö, ja sen ylväs luonne oli pelkkää plussaa siihen päälle. Liljaa käytettiin pelkästään kouluratsuna sillä sitä haluttiin säästellä loppuun saakka, ettei kaunis tamma menisi itseään loukkaamaan.
eii. Pahan Perijä oli keskiverto ravuri, joka toi kotiin satunnaisia voittoja ja ihan siedettäviä tuloksia. Ihan häntäpäähän Paha ei koskaan jäänyt, mutta voittaminenkin oli melko harvinaista. Muutaman vuoden Pahan kanssa jaksettiin yrittää, kunnes se tyrkättiin muun lauman sekaan ja unohdettiin sinne.
eie. Heittäjä-Hilla oli myös ravuri, joskaan sekään ei ole mitenkään mainitsemin arvoinen voittohistoriansa perusteella. Helposti laukalle rikkova Hilla stressasi kisaamista ihan ylitse kaiken muun, eikä sen kanssa kukaan ihminen tuntunut saavan tarpeeksi vahvaa sidettä ymmärtääkseen sen sielunelämää. Hilla ei ollut varsinaisesti vaikea hevonen, mutta äärimmäisen ujo ja arka.
eei.
eee.
Jälkeläiset
Syntyi
11.09.2022 14.10.2022 |
Omistaja
Tuire (VRL-00345) Tuire (VRL-00345) |
Saavutukset
Rate My Pony, ensiarvostelu - tulokset
3 Star Prospect, 1083/1900 pistettä Rakenne 71%, Liikkeet 51%, Luonne 60%, Taidot 60% |
Kilpailumenestys
PKK
KRJ
21.8.2019, Kilpailukeskus Lupin - Helppo A: 3/70
25.8.2019, Kilpailukeskus Lupin - Helppo A: 4/70
27.8.2019, Kilpailukeskus Lupin - Helppo A: 1/70
24.8.2019, Stall Sjöholma - Helppo A: 4/26
25.8.2019, Kilpailukeskus Lupin - Helppo A: 4/70
27.8.2019, Kilpailukeskus Lupin - Helppo A: 1/70
24.8.2019, Stall Sjöholma - Helppo A: 4/26
tämä on virtuaalihevonen / this is a sim-game horse