Megastone
Irlannincob, ori
Säkäkorkeus 164cm, mustanpäistärikkö Syntynyt 13.02.2003, Irlanti Iältään 16 vuotta, ikääntyminen satunnaista Kasvattaja tuntematon Omistaja Hiisivaara (VRL-12637) PKK00, VH16-046-0103 He B, 80cm, noviisi valjakko, painotuksena ratsu Kuulumisia
Muutti Helmikuussa 2021 Hiisivaaraan Kirkkojoen tallilta. |
♫ ...
|
Halinalle hevosen muodossa, Stonen lempeitä, mutta jokseenkin alakuloisia silmiä on vaikea vastustaa.
Komeaksikin kutsuttu irlannincob orimme Stone on jotain ainutlaatuista. Jytkyn ulkomuodon takana piileksii mitä ihanin halinalle, joka kuitenkin pelkää itseään isompia pömpeleitä. Varmajalkainen tallustelija, joka talvisin näyttää ennemminkin mustalta jääkarhulta kuin hevoselta.
Äänetön ja huomaamaton Stone on tarhalta haettaessa helppo, eikä se rynnistä ulos portista. Päinvastoin, joskus sitä saa jopa hiukan houkutella tulemaan pois tarhasta. Ori kävelee rinnalla juuri sitä vauhtia mitä taluttajakin kävelee. Kesäisin ruohontupsut houkuttavat, mutta yleensä se osaa pitää turpansa erossa niistä. Tammoille Stone on hyvinkin puhelias ja alkaa helposti kipsuttamaan tupsujaloillaan. Tällöin siltä katoaa totaalisesti ihmisen olemassaolo, mutta yleensä pieni muistutus siitä, että se edelleen on narun päässä, saa sen rauhoittumaan. Stone kuitenkin kykenee kävelemään tammojen ohi, eikä se oli mikään mahdottomuus.
Hoitamisesta Stone pitää hirveästi, eikä sille ole merkitystä, harjataanko sitä päällä seisten vai selästä käsin. Nostelee jalatkin oikein mallikkaasti, eikä välitä, vaikka joku ei niin osaava -tyyppi hoitaa sitä. Ori laskee monesti päätänsä kun sen otsaa harjataan ja nauttii kumisualla hieromisesta. Monesti lopetettuaan harjauksen, hoitaja voi saada pienen turvan pökkäyksen, jos on sattunut unohtamaan jonkin kohdan. Ori on tarkka, tuollaisella värityksellä pitääkin!
Varusteet antaa laittaa muitta mutkitta. Vihaa kuitenkin satulavyön kiristämistä, joten asteittainen kiristäminen on tärkeä muistaa. Laskee päänsä suitsia laitettaessa, eikä muutenkaan hötkyile mihinkään suuntaan. Osaa olla myös kärsivällinen jos hommat eivät heti luonnistu ihan täydellisesti.
Hyvin tasaiset ja varmat askeleet omaava Stone on mitä ihanin ratsu! Se on hyvin kuuliainen ja antaa ratsastajan virheet anteeksi. Kulkee myös juuri sinne, minne kuski vie, eikä kyseenalaista oikeastaan mitään ratsastajan ohjeita. Notkeutta ei niinkään löydy, mutta isot ja matkaa tavoittavat askeleet löytyvät. Koulukiemuroista ihan kohtalaisesti suoriutuva, mutta tarvitsee aika paljon avustusta erilaisissa tehtävissä. Liiallinen kuolaimessa roikkuminen saa orin närkästymään ja kun sen on kerran saanut suuttumaan, se ei toimi koko loppu tunnistakaan. Tuntuma täytyy kuitenkin pitää. Hellä kätinen ratsastaja pärjää tämän kanssa mainiosti!
Omaa vähän sellaisen rynnäkkö-asenteen esteille. Stonen mielestä on kiva kaahata puomien yli, koska eihän silloin tarvitse keskittyä. Kaahaamisella on kuitenkin syynsä; vauhti korvaa taidon. Ori ylittää esteet yleensä vain astumalla, sen mielestä hyppiminen on puoliveristen hommaa, eikä se paljon vaivaudu nostelemaan jumalattomia tupsujalkojaan. Sen takia esteet onkin jätetty Stonen kanssa hiukan taka-alalle. Tottakai sillä saa hypätä, koska vaihtelu virkistää, mutta ratsastajan tulee olla hommansa osaava.
Niin kuin aikaisemmin on sanottukin, Stone pelkää isompia laitteita. Traktorit ovat sen suurimmat viholliset, joita se ei millään ilveellä suostu ohittamaan, saatika kävelemään kymmentä metriä lähemmäksi. Autot menevät joten kuten, mutta pakettiautot ovat jo liian suuria. Maastoon on siis turha lähteä ainakaan metsäteitä, missä liikkuu nelipyöräisiä. On maastossa muuten ihan rauhallinen, tykkää myös uida kesäisin, mutta helposti sitä ei veteen aluksi saa.
Halinalle-tittelin Stone on saanut siitä, että ratsastuksen jälkeen ori on usein hyvinkin rapsutusten kipeä ja kaipaa mahdottomasti kehuja. Ilman yhtä porkkanaa on turha edes yrittää saada oria ulos, sillä se kuuluu sen työskentely rutiineihin. Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin.
Massakas traktoreiden pelkääjä, joka on silti niin hellyyttävä. Ei tätä 'ei niin urheaa' pollea maastomopoksikaan oikein voi sanoa. Halinalle, jota ei voi olla huomaamatta ja jota kuka tahansa voi hoitaa! Voiko siltä enempää odottaakaan?
- Jouni
Äänetön ja huomaamaton Stone on tarhalta haettaessa helppo, eikä se rynnistä ulos portista. Päinvastoin, joskus sitä saa jopa hiukan houkutella tulemaan pois tarhasta. Ori kävelee rinnalla juuri sitä vauhtia mitä taluttajakin kävelee. Kesäisin ruohontupsut houkuttavat, mutta yleensä se osaa pitää turpansa erossa niistä. Tammoille Stone on hyvinkin puhelias ja alkaa helposti kipsuttamaan tupsujaloillaan. Tällöin siltä katoaa totaalisesti ihmisen olemassaolo, mutta yleensä pieni muistutus siitä, että se edelleen on narun päässä, saa sen rauhoittumaan. Stone kuitenkin kykenee kävelemään tammojen ohi, eikä se oli mikään mahdottomuus.
Hoitamisesta Stone pitää hirveästi, eikä sille ole merkitystä, harjataanko sitä päällä seisten vai selästä käsin. Nostelee jalatkin oikein mallikkaasti, eikä välitä, vaikka joku ei niin osaava -tyyppi hoitaa sitä. Ori laskee monesti päätänsä kun sen otsaa harjataan ja nauttii kumisualla hieromisesta. Monesti lopetettuaan harjauksen, hoitaja voi saada pienen turvan pökkäyksen, jos on sattunut unohtamaan jonkin kohdan. Ori on tarkka, tuollaisella värityksellä pitääkin!
Varusteet antaa laittaa muitta mutkitta. Vihaa kuitenkin satulavyön kiristämistä, joten asteittainen kiristäminen on tärkeä muistaa. Laskee päänsä suitsia laitettaessa, eikä muutenkaan hötkyile mihinkään suuntaan. Osaa olla myös kärsivällinen jos hommat eivät heti luonnistu ihan täydellisesti.
Hyvin tasaiset ja varmat askeleet omaava Stone on mitä ihanin ratsu! Se on hyvin kuuliainen ja antaa ratsastajan virheet anteeksi. Kulkee myös juuri sinne, minne kuski vie, eikä kyseenalaista oikeastaan mitään ratsastajan ohjeita. Notkeutta ei niinkään löydy, mutta isot ja matkaa tavoittavat askeleet löytyvät. Koulukiemuroista ihan kohtalaisesti suoriutuva, mutta tarvitsee aika paljon avustusta erilaisissa tehtävissä. Liiallinen kuolaimessa roikkuminen saa orin närkästymään ja kun sen on kerran saanut suuttumaan, se ei toimi koko loppu tunnistakaan. Tuntuma täytyy kuitenkin pitää. Hellä kätinen ratsastaja pärjää tämän kanssa mainiosti!
Omaa vähän sellaisen rynnäkkö-asenteen esteille. Stonen mielestä on kiva kaahata puomien yli, koska eihän silloin tarvitse keskittyä. Kaahaamisella on kuitenkin syynsä; vauhti korvaa taidon. Ori ylittää esteet yleensä vain astumalla, sen mielestä hyppiminen on puoliveristen hommaa, eikä se paljon vaivaudu nostelemaan jumalattomia tupsujalkojaan. Sen takia esteet onkin jätetty Stonen kanssa hiukan taka-alalle. Tottakai sillä saa hypätä, koska vaihtelu virkistää, mutta ratsastajan tulee olla hommansa osaava.
Niin kuin aikaisemmin on sanottukin, Stone pelkää isompia laitteita. Traktorit ovat sen suurimmat viholliset, joita se ei millään ilveellä suostu ohittamaan, saatika kävelemään kymmentä metriä lähemmäksi. Autot menevät joten kuten, mutta pakettiautot ovat jo liian suuria. Maastoon on siis turha lähteä ainakaan metsäteitä, missä liikkuu nelipyöräisiä. On maastossa muuten ihan rauhallinen, tykkää myös uida kesäisin, mutta helposti sitä ei veteen aluksi saa.
Halinalle-tittelin Stone on saanut siitä, että ratsastuksen jälkeen ori on usein hyvinkin rapsutusten kipeä ja kaipaa mahdottomasti kehuja. Ilman yhtä porkkanaa on turha edes yrittää saada oria ulos, sillä se kuuluu sen työskentely rutiineihin. Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin.
Massakas traktoreiden pelkääjä, joka on silti niin hellyyttävä. Ei tätä 'ei niin urheaa' pollea maastomopoksikaan oikein voi sanoa. Halinalle, jota ei voi olla huomaamatta ja jota kuka tahansa voi hoitaa! Voiko siltä enempää odottaakaan?
- Jouni
Sukutaulu
i. Megaman evm. ic 170cm mkrj | ii. Man of Steel evm. ic 169cm rn | iii. Steelseries evm. ic 166cm mpäis |
iie. Madonna II evm. ic 158cm prn | ||
ie. Shy Samurai evm. ic 155cm trn | iei. Ninja evm. ic 160cm rn | |
iee. Farewell Amore evm. ic 159cm km | ||
e. Jeanette evm. ic 149cm m | ei. Janhus evm. ic 166cm rt | eii. Jarl of Vinberg II evm. ic 170cm mrkj |
eie. Huvannah evm. ic 161cm rt | ||
ee. Spellbound evm. ic 154cm m | eei. Warcry evm. ic 168cm vkko | |
eee. Fantasy IV evm. ic 157cm m |
Sukuselvitys
Stone on evm sukuinen
ii.
iiie.
iie.
iiei.
iiee.
ie.
iei.
ieii.
ieie.
iee.
ieei.
ieee.
e.
ei.
eii.
eie.
ee.
eei.
eee.
eiii.
eiie.
eiei.
eiee.
eeii.
eeie.
eeei.
eeee.
iiie.
iie.
iiei.
iiee.
ie.
iei.
ieii.
ieie.
iee.
ieei.
ieee.
e.
ei.
eii.
eie.
ee.
eei.
eee.
eiii.
eiie.
eiei.
eiee.
eeii.
eeie.
eeei.
eeee.
Jälkeläiset
Syntyi
12.2.2017 16.7.2022 5.9.2022 |
Omistaja
Laa, VRL-14038 Tuire (VRL-00345) Tuire (VRL-00345) |
Saavutukset
Kilpailumenestys
PKK
KRJ sijoituksia 1, joista 0 voittoja
25.06.18, kutsu - PKK:n kesäkimara, Rakenne: kylmäveriset tammat, tuom. Kaneli: HY
15.04.18, kutsu - Saariston Hevosopisto, Muut hevos- & ponitammat, tuom. aksu: HY
30.03.18, kutsu - Seppele, Rakenne: Muut kylmäveritammat, tuom. Lynn: HY
24.2.2019, kutsu - DS Valmennustalli, Muu kuva: Ratsastuskuva tuom. Lynn: KP
"Kuvassa on ihastuttavan leppoisa ja hyväntuulinen tunnelma sekä kaunis valaistus. Ratsukon yksinkertainen väritys sopii kuvaan ja sen tyyliin; tyylillinen kontrasti taustan ja ratsukon välillä nostaa molemmat osat mukavasti esiin."
24.2.2019, kutsu - DS Valmennustalli, Muu kuva: Hevoskaverukset tuom. Lynn: KP
EM: Tarinallisuus
"Mielikuvitus herää välittömästi leikittelemään kysymyksellä: mitäs nämä juonivat?"
17.3.2019, kutsu - DS Valmennustalli, Rakenneluokka tammat, tuom. aksu: HY
12.4.2019, kutsu - Kaajapurojen talli, Poniorit ja -tammat, tuom. aksu: EO-sert
15.04.18, kutsu - Saariston Hevosopisto, Muut hevos- & ponitammat, tuom. aksu: HY
30.03.18, kutsu - Seppele, Rakenne: Muut kylmäveritammat, tuom. Lynn: HY
24.2.2019, kutsu - DS Valmennustalli, Muu kuva: Ratsastuskuva tuom. Lynn: KP
"Kuvassa on ihastuttavan leppoisa ja hyväntuulinen tunnelma sekä kaunis valaistus. Ratsukon yksinkertainen väritys sopii kuvaan ja sen tyyliin; tyylillinen kontrasti taustan ja ratsukon välillä nostaa molemmat osat mukavasti esiin."
24.2.2019, kutsu - DS Valmennustalli, Muu kuva: Hevoskaverukset tuom. Lynn: KP
EM: Tarinallisuus
"Mielikuvitus herää välittömästi leikittelemään kysymyksellä: mitäs nämä juonivat?"
17.3.2019, kutsu - DS Valmennustalli, Rakenneluokka tammat, tuom. aksu: HY
12.4.2019, kutsu - Kaajapurojen talli, Poniorit ja -tammat, tuom. aksu: EO-sert
Päiväkirja
Huhtikuu, 2022 (241 sanaa)
Eräänä aamuna torpan oven avautuessa huppupäinen hahmo huomasi, ettei ollutkaan suorittamassa aamutoimiaan yksin. Stone, erikoista kyllä, oli parkkeerannut itsensä ihan oven läheisyyteen. Hahmon kuljettua lähemmäs ja tutkittuaan orin läpikotaisin ei siitä silmällä katsoen tuntunut olevan mitään vikaa. Ei ruhjeita tai verta vuotavia haavoja, eikä mikään jalkakaan näyttänyt paksulta tai tuntunut kuumalta. Mitäs kummaa?
Stone pärskähti, melkein kuin sanoakseen että höhlä, ei tässä mitään hätää. Sitten ori tunki ison päänsä hahmon syliin, huokaisi syvään ja antoi silmiensä lupsahdella kiinni. Vihdoin hahmokin siis käsitti mitä ori oli vailla, ja niinpä hän antoi Stonen olla siinä ja silitteli tämän päätä, vaikka se tietäisikin että aamun tehtävät myöhästyisivät. Vaikka väliäkö sillä, kun ei niillä mikään kiire koskaan ole...
Stonen seurassa ollut hahmo tunsi, miten jostain syvältä orin sisältä kumpusi vieno suru. Uteliaana hän päätti lähteä sitä kohti, kysyen josko Stone tohtisi avata surun lähdettä. Ja niin hahmo sai tietää hiukan lisää Stonen entisestä elämästä... Hän sai tietää, että Stone oli ollut ihan tyytyväinen Kirkkojoella elämäänsä. Se oli ollut erilaista, mutta ei silti kamalaa. Hän sai tietää ihmisestä, jota kutsuttiin Mitsuksi, ja että hän oli ollut merkittävä Stonelle. Ja että ajoittain ikävä tätä ihmistä kohtaan sai Stonen surulliseksi.
Hahmo antoi Stonen nojata päällään syliinsä niin pitkään, kunnes ori itse oli valmis siirtymään. Se veti syvään henkeä, ravisteli itseään, kääntyi ja lähti rennosti lompsimaan kohti metsää, jossa epäilemättä sen lauma oli odottamassa. Vaikka hahmo tiesikin, ettei voisi ottaa ikävää pois toiselta, ainakin hän voisi läsnäolollaan helpottaa sitä.
Helmikuu, 2022 (170 sanaa)
Vuoden jälkeen voi sanoa, että Stone on kotiutunut Hiisivaaraan hyvin. Se on nauttinut vapaasta hevosen elämästä sekä löytänyt laumasta läheisiä ystäviä. Etenkin lauman islanninhevosten kanssa Stone tuntuu tulevan hyvin juttuun, mutta tästä voinemme kiittää Polunia, joka ottaa jokaisen uuden hevosen siipiensä suojiin. Muut irlannincobit ovat sen sijaan jääneet Stonelle vähän kaukaisemmiksi, sillä harvoin se viettää rotutovereidensa kanssa aikaa. Ehkä eniten Angus tai Ginger viettävät Stonen kanssa aikaa, jos joku pitäisi nimetä.
Stone on päässyt sisälle Hiisivaaran rytmiin. Siinä missä lauma viettää vapaana aikaansa lähes kaiken ajan vuorokaudesta, on hetkiä kun ne palaavat takaisin pienen torpan tuntumaan, selvästi odottaen jotain. Alkuun Stone ei ihan ymmärtänyt että miksi kaikki tuntuvat olevan niin tohkeissaan odottamassa, kunnes torpan ovi avautui ja Stonen nenän eteen lykättiin astia, josta se sai kauroja, porkkanoita ja suolaa. Ateria ei kauaa kestänyt, mutta Stone sai rapsutuksia otsalle joka kelpasi orille lähestulkoon yhtä hyvin. Muutaman päivän jälkeen Stone oli muiden kanssa jonossa ihan yhtä innokkaana odottamassa vatiaan sekä niitä ihania rapsutuksia, jotka saavat orin ylähuulen venymään nautinnosta ihan joka kerta.
Helmikuu, 2021 (215 sanaa)
Kun Hiisivaaraan muuttaa uusi hevonen, sen paikka on pienen torpan viereisessä aitauksessa, metsän tuolla puolen ja niityn vieressä. Torpasta sitä voi vahtia Hiisivaaran mystisen hevoslauman kaitsija, samalla kun lauma itse saa käydä aidan vieressä jokainen yksi kerrallaan tutustumassa uuteen tulokkaaseen. Vielä tähän päivään mennessä ei ole yhtäkään hevosta, joka ei olisi löytänyt paikkaansa laumasta. Siitä etenkin Polun ja Odin pitävät huolen, mutta eipä kukaan muukaan vieraita erityisemmin syrji.
Hetkittäin Stone laski päänsä heinäkasaan, joka sen nenän eteen oli levitetty, kunnes taas nosti päänsä ylös katsellakseen uusia maisemia. Ori oli selvästi hämmentynyt, ja tottakai jonkin verran stressaantunut, mutta ruoka maittoi ja olipa se ehtinyt jo muutamaan lajitoveriinsa tutustumaan aitojen ylitse. Eivät uudet hevoset kauaa joutuneet eristyksissä olemaan, vain sen verran että lauma oli ehtinyt siihen tutustumaan. Niin nytkin, sillä parin päivän päästä, aamun valjetessa olivat aitauksen porttina toimineet laudat vedetty sivuun. Ensin, kuten niin usein ennenkin ihmisten maailmassa elämään tottuneet hevoset, Stone ei ollut ihan varma mitä tehdä - astuako ulos vai jäädäkö aitaukseen, joka oli tullut jo tutuksi ja näinollen turvalliseksi.
Vieno hirnahdus metsän rajalta sai orin kuitenkin reipastumaan ja lennokkain raviaskelin se lähti hölkkäämään kutsujaa kohti, samalla iloisesti mutta vielä hiukan ujosti vastaten hirnuntaan. Mikäli torpan ikkunasta oli kukaan katsellut, saattoi tämä käydä tyytyväisenä ja hymyillen muiden päivän askareiden pariin, sillä Stone kotiutuisi varmasti nopeasti.
Eräänä aamuna torpan oven avautuessa huppupäinen hahmo huomasi, ettei ollutkaan suorittamassa aamutoimiaan yksin. Stone, erikoista kyllä, oli parkkeerannut itsensä ihan oven läheisyyteen. Hahmon kuljettua lähemmäs ja tutkittuaan orin läpikotaisin ei siitä silmällä katsoen tuntunut olevan mitään vikaa. Ei ruhjeita tai verta vuotavia haavoja, eikä mikään jalkakaan näyttänyt paksulta tai tuntunut kuumalta. Mitäs kummaa?
Stone pärskähti, melkein kuin sanoakseen että höhlä, ei tässä mitään hätää. Sitten ori tunki ison päänsä hahmon syliin, huokaisi syvään ja antoi silmiensä lupsahdella kiinni. Vihdoin hahmokin siis käsitti mitä ori oli vailla, ja niinpä hän antoi Stonen olla siinä ja silitteli tämän päätä, vaikka se tietäisikin että aamun tehtävät myöhästyisivät. Vaikka väliäkö sillä, kun ei niillä mikään kiire koskaan ole...
Stonen seurassa ollut hahmo tunsi, miten jostain syvältä orin sisältä kumpusi vieno suru. Uteliaana hän päätti lähteä sitä kohti, kysyen josko Stone tohtisi avata surun lähdettä. Ja niin hahmo sai tietää hiukan lisää Stonen entisestä elämästä... Hän sai tietää, että Stone oli ollut ihan tyytyväinen Kirkkojoella elämäänsä. Se oli ollut erilaista, mutta ei silti kamalaa. Hän sai tietää ihmisestä, jota kutsuttiin Mitsuksi, ja että hän oli ollut merkittävä Stonelle. Ja että ajoittain ikävä tätä ihmistä kohtaan sai Stonen surulliseksi.
Hahmo antoi Stonen nojata päällään syliinsä niin pitkään, kunnes ori itse oli valmis siirtymään. Se veti syvään henkeä, ravisteli itseään, kääntyi ja lähti rennosti lompsimaan kohti metsää, jossa epäilemättä sen lauma oli odottamassa. Vaikka hahmo tiesikin, ettei voisi ottaa ikävää pois toiselta, ainakin hän voisi läsnäolollaan helpottaa sitä.
Helmikuu, 2022 (170 sanaa)
Vuoden jälkeen voi sanoa, että Stone on kotiutunut Hiisivaaraan hyvin. Se on nauttinut vapaasta hevosen elämästä sekä löytänyt laumasta läheisiä ystäviä. Etenkin lauman islanninhevosten kanssa Stone tuntuu tulevan hyvin juttuun, mutta tästä voinemme kiittää Polunia, joka ottaa jokaisen uuden hevosen siipiensä suojiin. Muut irlannincobit ovat sen sijaan jääneet Stonelle vähän kaukaisemmiksi, sillä harvoin se viettää rotutovereidensa kanssa aikaa. Ehkä eniten Angus tai Ginger viettävät Stonen kanssa aikaa, jos joku pitäisi nimetä.
Stone on päässyt sisälle Hiisivaaran rytmiin. Siinä missä lauma viettää vapaana aikaansa lähes kaiken ajan vuorokaudesta, on hetkiä kun ne palaavat takaisin pienen torpan tuntumaan, selvästi odottaen jotain. Alkuun Stone ei ihan ymmärtänyt että miksi kaikki tuntuvat olevan niin tohkeissaan odottamassa, kunnes torpan ovi avautui ja Stonen nenän eteen lykättiin astia, josta se sai kauroja, porkkanoita ja suolaa. Ateria ei kauaa kestänyt, mutta Stone sai rapsutuksia otsalle joka kelpasi orille lähestulkoon yhtä hyvin. Muutaman päivän jälkeen Stone oli muiden kanssa jonossa ihan yhtä innokkaana odottamassa vatiaan sekä niitä ihania rapsutuksia, jotka saavat orin ylähuulen venymään nautinnosta ihan joka kerta.
Helmikuu, 2021 (215 sanaa)
Kun Hiisivaaraan muuttaa uusi hevonen, sen paikka on pienen torpan viereisessä aitauksessa, metsän tuolla puolen ja niityn vieressä. Torpasta sitä voi vahtia Hiisivaaran mystisen hevoslauman kaitsija, samalla kun lauma itse saa käydä aidan vieressä jokainen yksi kerrallaan tutustumassa uuteen tulokkaaseen. Vielä tähän päivään mennessä ei ole yhtäkään hevosta, joka ei olisi löytänyt paikkaansa laumasta. Siitä etenkin Polun ja Odin pitävät huolen, mutta eipä kukaan muukaan vieraita erityisemmin syrji.
Hetkittäin Stone laski päänsä heinäkasaan, joka sen nenän eteen oli levitetty, kunnes taas nosti päänsä ylös katsellakseen uusia maisemia. Ori oli selvästi hämmentynyt, ja tottakai jonkin verran stressaantunut, mutta ruoka maittoi ja olipa se ehtinyt jo muutamaan lajitoveriinsa tutustumaan aitojen ylitse. Eivät uudet hevoset kauaa joutuneet eristyksissä olemaan, vain sen verran että lauma oli ehtinyt siihen tutustumaan. Niin nytkin, sillä parin päivän päästä, aamun valjetessa olivat aitauksen porttina toimineet laudat vedetty sivuun. Ensin, kuten niin usein ennenkin ihmisten maailmassa elämään tottuneet hevoset, Stone ei ollut ihan varma mitä tehdä - astuako ulos vai jäädäkö aitaukseen, joka oli tullut jo tutuksi ja näinollen turvalliseksi.
Vieno hirnahdus metsän rajalta sai orin kuitenkin reipastumaan ja lennokkain raviaskelin se lähti hölkkäämään kutsujaa kohti, samalla iloisesti mutta vielä hiukan ujosti vastaten hirnuntaan. Mikäli torpan ikkunasta oli kukaan katsellut, saattoi tämä käydä tyytyväisenä ja hymyillen muiden päivän askareiden pariin, sillä Stone kotiutuisi varmasti nopeasti.
tämä on virtuaalihevonen / this is a sim-game horse